Päättäväisin mielin suunnistin tänään Livian ja Lorun kanssa Sarin luo kuvaussessioon. Eve on pentujen jäljiltä erittäin epäkuvauksellinen joten Even kohtalo oli jäädä kotimieheksi. Koirien kuvaaminen on uskomattoman työlästä ja hankalaa hommaa, tälläkin kertaa operaatio vaati verta (Sarin peukku), hikeä (sekä kameran takana että edessä olevalta) sekä melkein kyyneleitä kun vihdoin ja viimeinen satojen otosten jälkeen jokunen sentäs onnistui.

 Miten se nyt noin hästää...pysy nyt hetki yhdessä paikkaa, pliiiis!!

jos se sujuis paremmin ulkosalla...ei muuten suju...

Pistetäämpä pikkuisen kanssa välillä juoksuksi...

..ja leikiksi..

 

Kun on juostu, leikitty ja riekuttu hetki niin sitten malttaa naperokin pysähtyä kuvattavaksi.

 

Syötävän ihku =D

Loru ei ole päässytkään pitkään aikaan kameran eteen, ollaan keskitytty  enempi agility juttuihin joten patsastelut ovat jääneet vähemmälle. Lorun kanssa olis aikomuksena startata heinäkuussa ensimmäisen kerran virallisissa kisoissa. Loru ei kyllä ole ihan varma kehtaako minua viedä kisaamaan, sitä epäilyttää emännän henkinen ja fyysinen kapasiteetti. Meidän täytyy vielä keskustella asiasta..

Loru on aika söpö

Eiköhän me piipahdeta näytelmissä tänä kesänä, mielenvirkistykseksi.

Meillä oli viikonloppu vieraana Livian velipuoli Allu (Blenjoy Gummy Bear). Vannotin Allun omistajaa hommaamaan poikapöksyt, ilman niitä ei meille herravieraita huolita. Sielunisilmin näin hormoneja, pissaa ja kuolaa tursuavan, tyttöjä jahtaavan kiihkeän kasanovan mutta menipä arvelut komeasti pieleen. Allu on mitä ihanin herrasmies, rento ja rauhallinen kaveri. Poikapöksyt olivat ihan turha hankinta, jalka ei noussut kertaakaan. Allu jaksoi  leikkiä ja touhuta Livian kanssa, muuten se osasi  rauhoittua ja pistää sopivaan paikkaan makoilemaan. Loru ja Eve saivat olla rauhassa, rinnakkaiselo sujui yllättävän hienosti. Allu on komea poika ja upea luonteinen, otan mielelläni toistenkin kylään Livian riemuksi.