Kesäloma vilahti taas ohi turhan nopeasti. Koulut alkavat huomenna ja ensi viikolla täytyy mennä töihin odottelemaan seuraavaa lomaa... Onneksi tänä kesänä säät suosivat ja saimmekin nautiskella ihanasta auringon paisteesta ja lämmöstä miltei koko loman ajan. Mökkeily oli myös koira kolmikosta mitä mukavinta, sai juoksennella pitkin metsiä ja välillä käydä uimassa. Loru onkin varsinainen uimamaisteri, se ei kyllästy hakemaan damia tai keppiä järvestä, heittäjä väsähtää ennen koiraa ;)

Eve opetti Ompulle että metsä on täynnä syötävää. Nämä kaksi kulinaristia pistelivätkin poskeensa päivittäin melkoisen satsin mustikoita. Ompulla  tahtoi vain herkkujen paljous pistää ilmeen välillä mietteliääksi, minkäs noista popsisi ensimmäiseksi!?!

Tässä suuri metsästäjä tähyää näkyisikö pulleita mustik..kröhöm siis pulleita jäniksiä tai muuta vaarallista riistaa pataan pantavaksi.

Omppu onnistui ensi työkseen putoamaan laiturilta järveen. Putoamisen jälkeen se ei vähään aikaan tohtinut varpaitaan kastella, mutta pikkuhiljaa se uskaltautui kahlailemaan ja jopa uimasille. Luulempa, että ensi kesänä Loru saa uida tosisaan päihittääkseen Ompun kepin haussa. Pempula on aika söde myös märkänä.

Omppu löysi aarteen, liekkö Salsan tai Ruusun mökkipallo.

Äiti saa ensin hakea kepin sopivan lähelle rantaa, ettei tarvitse itse uida, ja sitten vain  varkaisiin...

Tytöt pääsivät ihailemaan maisemia veneretkellä. Loru ja Eve ovatkin vanhoja tekijöitä soutuveneessä, mutta eipä olisi pennusta uskonut että se on ensimmäistä kertaa veneessä, neiti suorastaan nautiskeli kyydistä.

Eve rinsessa, nöpönenu.

Osaa se Evekin uida, kävi aivan vapaaehtoisesti polskimassa pienen kiekan!!!

En oikeastaan  ihmettelisi vaikka Lorulle kasvaisi joskus vielä räpylät...

...koskapa se osaa myös sukeltaa =D

 

Tässä varsinainen pattitilanne elävästä elämästä: sinulla on hyvä kirja toisessa kainalossa ja karkkipussi toisessa, tarkoituksena pötkähtää sohvalle nautiskelemaan niistä ja vastassa tämmöinen näky...koitappa sitten ängätä sekaan!

Oli mukavaa nähdä maailmalle lähteneitä pentuja loman aikana. Minä olen oikein tyytyväinen itseeni, kun olen löytänyt kaikille lapsosille niin ihanat perheet. Kesäkuussa näin Vallen, josta oli kehkeytynyt mainio nuori mies. Valle oli pentusena hieman ujo, mutta nyt se on reipas ja komea kaveri. Valle jaksoi hienosti kaikki tutkimukset mitä sille Akuutissa tehtiin, ja kun tuloksena oli viaton sydämen sivuääni, niin kyllä siinä putosi iso kivi pois myös minun sydämestä. Kiitos kovasti Vallen perheelle, että toitte pojan tutkimuksiin Kuusamosta asti ja olette kasvattaneet siitä niin mukavan herrasmiehen.

Vallen sisko Heta omaa myös cavalierin mahtavan luonteen. Heta on hirmuinen pusukone ja se rakastaa erityisesti lapsia. Heta on herttainen tyttö mutta tällä neidillä on myös luonnetta, Heta huolehtii siitä että omistajilla ei käy aika pitkäksi. Kiitos Katri, kun tulit Heinävedeltä näyttämään meille tätä hyvin hoidettua söpöliiniä. 

Heta ja Kimmon nenä.

Lulu käväisi kylässä perheineen  kotimatkalla Ivaloon. Lulu ja Omppu tutustelivat rauhallisesti ja pikkuhiljaa lämpenenivät toisilleen. Lulustakin on kasvamassa hieno neitokainen ja pentu onkin perheensä silmäterä. Tarja on ehtinyt harrastamaan Lulun kanssa pentutokoilua ja tulevaisuuden varalle Tarjalla oli lisää mukavia harrastus suunnitelmia. Ihan kateeksi käy, kun itse en ole viitsinyt tehdä Ompun kanssa juurikaan mitään. Saapa nähdä mitä tästä parivaljakosta vielä ajan kanssa kehkeytyy.

Lulu

Iitun perhe oli lomailemassa pohjois-Suomessa samoihin aikoihin kun me olimme Pihtiputaalla. Onneksi ehdimme tapaamaan, vaikkakin hyvin pikaisesti, ennen  Ouluun lähtöä. Iitu on edelleen oikein näppärä neiti, joka myös on kietonut perheensä tassunsa ympärille. Loru pääsi myös nuuhkaisemaan lastaan. Äidillisen helliä hetkiä ei nähty, vaan Loru olisi hyyvin mielellään Lorumaiseen tyyliin selättänyt mokoman tiitiäisen. Iitupa ei juuri ollut äiskän noitumisista moksiskaan, murisipa jopa takaisin.

Iitu ja Omppu

Herttaa on päästy moikkaamaan näyttelyreissulla Limingassa. Ompulla ja Hertalla oli niin paljon nähtävää näyttelypaikalla, että eivät olleet toisistaan kiinnostuneita. Hertta näytti oikein kivalta tytöltä, ja reipasta luonnettakin löytyy vaikka muille jakaa ;) Hertta kun pääsee valkoisista korvakarvoistaan eroon, niin neidin voi pongata Johannan kanssa näyttelykehistä.

Kesän aikana olen nähnyt pentuja, jotka ovat muuttaneet kauaksi Oulusta. Lorun pennuista Tuittu muutti Kaakkuriin Ouluun ja Tiplu Liminkaan, eli naapuriin, mutta näitä pempuloita omistajineen en ole vielä ehtinyt tapaamaan. Toivottavasti nähdään mahdollisimman pian!